Perjantai, 7.marraskuuta. "Tuotantopäivä"

Kaksi kokonaista viikkoa kurssia(eli prosessia) on nyt takana. Muutama, minä mukaanlukien, ehti jo eilettäin ihmetellä kuinka paljon on ehtinyt tapahtua näinkin vähässä ajassa. Toisaalta palapeli on vielä hyvin hajanainen, mitään pohjaakaan ei vielä ole, mutta se on tässä vaiheessa varsinkin tällä työtavalla varsin luonnollista. Tiedon rippeitä ja palasia, ideoita ja visioita, lähtökohtia ja hahmotelmia on kuitenkin pohdittu varsin ahkerasti ja innokkaaasti ja väliin olo on päivän jälkeen ollut melko uupunut. Mikasta, hänen elämästään ja tuotannostaan - niin runoudesta, proosasta kuin näytelmäkirjallisuudesta - sekä näkemyksistä ja aatteista, on satanut yllemme palasia sieltä, täältä. On käyty keskusteluja, heitelty ilmaan mahdollisia aiheita ja esityksen muotoon ja dramaturgiaan liittyviä visioita. Mielestäni on luotu melkoisen luova ilmapiiri. Tänään perjantaina kartoitettiin ja käytiin läpi hieman tuotannollista puolta.

Projektin "tuotantopuolen ydinryhmä" eli teatterituotannon opettaja Petri Pullinen, koulumme tuottaja Saara Wacklin, sekä kulttuurituotannon 2.vuosikurssin opiskelija Janika (sorry, en muista sukunimeä!) esittäytyivät. Päivän pääteemana oli teatterituotannon eri vaiheiden nopea läpikäyminen Petri Pullisen johdolla sekä Saaran vetämä infopaketti markkinoinnista ja tiedottamisesta. Pienen väännnön jälkeen saatiin myös sovittua eri osa-alueista harjoituskauden aikana vastaavat pienryhmät. Kyseessä olivat
Tuotanto
Lavastus
Puvut
Kuva
Rekvisiitta
Dramaturgia
Valo
Ääni
Musiikki
Liike
Ohjauksen assistointi
Osaan ryhmiä valikoitui hieman enemmän ihmisiä, osaan vähemmän, osaan jopa ei ollenkaan(esim.lavastus). Mutta täytyy muistaa, että kaikki liittyy kaikkeen ja yhdessähän tätä tehdään.

Tämä päivä vielä lyhyesti:
Petrin slideshow oli niin sanottu "peruskaava" jossa eri teatterituotannon vaiheet( mm. tekstin valinta, tuotannon käynnistäminen, tiedottaminen, julkisuus, toteutusvaihe ym.) oli eroteltu noin kymmeneen eri kohtaan. Toki se ei ollut mikään tyhjentävä totuus, koska monesti eri osa-alueet liittyvät ja sekoittuvat toisiinsa tai toteutetaan eri järjestyksessä. Varsinkin tässä kyseisessä tapauksessa asianlaita on varsin toinen. Mitään valmista tekstiä ei ole. Kaikki syntyy meistä ja ajan myötä, pikkuhiljaa. Näin ollen myös tiedottaminen ja markkinointi, mahdollisten sopimusten ja lupien hankinta ynnä muut elävät sen mukaan minkälaiseksi esitys muototutuu ja millä keinoin se tullaan esittämään. Mitä tullaan tarvimaan? Mistä tämä koko juttu is about? Jonkinlaiset rajat ja deadlinet tietysti tuotannollisissa seikoissa täytyy lyödä lukkoon jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa.

Iltapäivällä Saara siis kertoi hiukan markkinoinnista ja tiedottamisesta. Mitä se on? Millä keinoin voidaan tiedottaa ja kenelle? Tärkeäksi muodostui monen muun seikan lomassa se, että kaikille esitystä ei voi tehdä. Mitä tarkemmin kohderyhmän saa valikoitua, sitä helpommin sitä on juuri heille mainostaa. Sen ei tietysti saa sulkea pois sitä seikkaa, että kuka tahansa voi tulla esitystä katsomaan. Ilmitulleita keinoja on monia... tempaukset, puffijutut ja artikkelit lehdistössä, lehtimainokset(kallista!), menopalsta-vinkit, puskaradio... Juteltiin myös, että tänä päivänä perus tolppa- eli julistemainonta on menettänyt roimasti merkitystään. Se on totta. Meillä on käytössä varsin toiset keinot joilla varmasti tavoittaa enemmän ihmisiä: sähköpostilistat sekä ah, niin ihmeellinen Facebook! Keskitettyä ryhmämyyntiä koulussamme on kuulemma vasta alettu harrastaa. Se on hyvä. Olen käsittänyt että melkeinpä suurin osa(ainakin jutuissa missä minä olen ollut mukana) maksaneista katsojista on myytyjä ryhmiä. Jos keskiarvoisesti koulun esitysten täyttöaste on 60%, niin otetaanpa me tavoitteeksi ainakin 70%? (!)

Huh, tuleepa tekstiä. Sorry, en voi sille mitään. Mutta kohta lopetan. Päivän puolessa välissä ohjaajamme Timo "Ratsi" Raatikainen piipahti taas käymään. Luimme loppuun Mikan näytelmän Myöhästynyt hääyö, jonka olimme aloittaneet viikko sitten. Hupsu farssimainen komedia Otosta jonka aamu ei mene ihan putkeen: hän on mennyt naimisiin! väärinkäsityksiä, sekoilua, amerikan eno yllätyskäynnillä ja ikionnellinen loppu jossa kaikki kääntyy parhain päin. näytelmä edustaa Waltarin viihtellisempää puolta ja kieltämättä tuntui hieman vanhahtavalta tänä päivänä luettuna. Mutta sittenkin... oli siinä jotain. Esitys pyörii Espoon kaupungiteatterissa juuri ensi-iltansa saaneena ja T.Raatikaisen ohjaamana. Jäämme odottamaan keskusteluja siitä proggiksesta hänen kanssaan lähempänä joulua.

Nyt tämä on tässä. Huh! Ensi viikolla samat naamat muttauudet kujeet... HYVÄÄ VIIKONLOPPUA KAIKILLE!!

Blogiterkuin ToniJ!