Kolme aihetta

Mika ja mysteerikoira

Tässä nämä meidänkin ryhmän aiheet:

1: Kirjailijaminä Mikan kautta
2:Mikan maniat ja depressiot hänen luomiensa hahmojen kautta
3:Todellisuuden ja fantasian rajamailla

(Tanja, Pyry, Sari, Taneli ja Roni)
-Roni

Räkimistä aiheesta

Kotiin lähtiessä bussipysäkillä uhosin, että räin vaan menemään sinne tai tänne blogiin, ilman sensuuria tai suorituspaineita, mutta niin ne vaan rynnii päälle paineet ja mietin mietin ja yritän muistaa mitä hienoja ajatuksia pääni läpi juoksi vielä bussimatkalla, mutta tuntuu etten saa kiinni mistään. Päässä surraa ja hyvä pöhinä kävi koulussakin läpi koko päivän, oli mahtavaa päästä asioihin ja edes tavoitella ytimiä, vaikka kaikki on niin mahdollista, että silmiin ja sieluun sattuu, kun tuntuu vielä mahdottomalta todella tavoittaa ja tarrata konkreettiseen aiheeseen.

Toisaalta haluaisi hetimiten löytää oikean aiheen ja alkaa mennä sitä kohti, valita tietty ote, jolla päästä kiinni valtavaan materiaalimäärään. Toisaalta aamun haaveilu unelmien esityksistä oli ihanaa ja sekavuus tässä vaiheessa on jotenkin vapauttavaa. Tuntuu, että pää on niin täynnä, että se on melkein kuin tyhjä.
Tyhjin tauluin kohti kaikkeutta, aamun maalailusta jakauduttiin joukkoihin pohtimaan tulevan esityksen aihetta.

Ryhmässä, joka valikoitui sattumalta ja muodostui tarkoituksella melko erilaisista persoonista, päästiin mahtavalla tavalla asiaan ja käytiin kuumia keskusteluja maailman tilasta ja taiteilijuudesta, minkä pohtiminen ainakin minut sytytti liekkiin ja sai innostumaan. Ja uskaltaisin väittääm, että innostus oli yhteistä, vaikka sen ytimessä syvä huoli yhteiskunnan tilasta.

Me, eli Eija, Katariina, Toni ja minä listasimme kolme meitä puhuttelevaa aihetta:

Taiteilijuus
Yhteiskunta
Epätoivotalkoot

Omasta näkökulmastani aiheet ovat melko irrallisia suhteessa Mika Waltariin, mutta ne kiinnostavat minua, ja ylipäätään jos puhutaan esityksen tekemisestä toistaiseksi vielä melko löyhästi ja siitä, että minkälaisen esityksen tahtoisi tehdä niin kyllä tärkeää on mielestäni yleisestikin miettiä, että mitä aiheita me haluamme ja kukin meistä haluaa käsitellä. Minua kiinnostaa se, mikä meille on tärkeää ja miksi. Mikä meidät sytyttää ja mikä saa meidät tekemään teatteria, mikä saa meidät ja tulevat katsojat syttymään? Ja edelleen, miten saamme meidän liekkimme yhtymään Mikan liekkiin?

Kysyvissä ja sekavissa tunnelmissa tahdon vain huutaa: Aski palamaan!

Rakkaudella ja intomielellä,
Mirva

"Aski auki!"

Tiistai 28.10.08

Yhteinen aloitus; kurssin tavoitteet sekä Reija Hirvikosken kuvaluento


Syysloma on ohi. Raahustamme Mirvan kanssa bussipysäkiltä koululle, ja vertailemme varsin erilaisia lomakokemuksiamme. Toinen on ehtinyt rentoutua ja matkailla, kun toinen taas on uurastanut yöt läpeensä. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että loma loppui turhan lyhyeen. Koulun sisäpihalla meidät vastaanottaa viemäreiden läpitunkeva löyhkä. Tästä se alkaa.

Kaikki ovat kokoontuneet ruokalaan. Tunnelma on jännittynyt. Tai minä olen. Tanjalla on uudet pokat ja Ronilla tukka. Minua huvittaa. Aivan kuin olisimme palanneet pidemmältäkin lomalta.

Sussa, Reija ja Jyrki ottavat meidät vastaan näyttelijäluokassa. Sussa esittelee kurssia ja jakaa papereita. Lukujärjestys saa oloni jotenkin juhlalliseksi. Kopioidessani sitä muistiooni Sussa pyytää meitä kertomaan itsestämme kirjoittajana sekä odotuksistamme kurssin suhteen. Vastauksemme kuuluvat jotakuinkin näin:

”Joo, oon tosi innoissani tästä kurssista, tuntuu et nyt päästään ihan oikeesti tekeen jotain. Waltaria en kauheesti tunne, jotain oon lukenu, mut kauheesti kiinnostaa! Jotenkin mua jännittää tosi paljon nyt, silleen kivalla tavalla.”

Tuntuu hämmentävältä olla taas yhdessä. Tämän lukuvuoden ensimmäinen kurssi, Draama ja teatteri yhteisössä, oli yhteinen meille ja b-ryhmälle. Toimimme pienryhmissä emmekä nähneet toisiamme paljon. Nyt olisi yhtäkkiä taas tarkoitus olla se tiivis ryhmä, joka intensiivisesti pyrkii kohti yhteistä päämäärää tarkoituksena valmistaa kokonainen esityskäsikirjoitus. Kyllähän se jännittää. Mikä minun paikkani on ryhmässä? Miten päin me oltiin me?

Reija aloittaa kuvaluentonsa. Hän näyttää kuvia eri esityksistä otsikolla ”Esteettinen intohimo vai taiteilijan kuolio”. Käymme läpi esityskuvia kaupunginteattereiden lavoilta Helsingistä Rovaniemelle vuodelta 2006. Roni ja Eikku laskevat kuvia, joissa näkyy olohuonetta kuvaava lavastus. Välillä kuuluu naurunpyrskähdyksiä; joku heittää nasevan kommentin tai nokkelan läpän.

Ruokatunnilla moni tasoittelee kuka mistäkin syystä kuumentuneita tunteitaan. Itse pidin suuni kiinni sellaisen asian kohdalla, josta olin eri mieltä. Mietin, että minulla on joskus tapana vältellä tilanteita joissa voin joutua jonkinlaiseen väittelyyn tai konfliktiin. Ajattelen pääseväni vähemmällä olemalla hiljaa, mutta jälkeenpäin olo ei aina olekaan hyvä.

Minusta on tärkeää pyrkiä olemaan rehellinen niin itselleen kuin ryhmällekin. Me olemme koulussa oppimassa, ja hedelmällisimmät keskustelut syntyvät monesti silloin kun asioista ollaan eri mieltä. Omien mielipiteiden ja ajatusten pihtaaminen saattaa ikävimmillään johtaa kyräilyyn, katkeroitumiseen ja selän takana puhumiseen. On turha sanoa, ettei viitsinyt väittää vastaan tunnilla, kun myöhemmin asiaa kuitenkin tilittää jollekulle.

Puukottakaamme toisiamme reippaasti edestäpäin! Tällä alalla joudumme joka tapauksessa tottumaan siihen jossain vaiheessa. Mikä olisi sen antoisampaa, kuin roiskia tai raaputella tovereitaan oikein olan takaa, lämmöllä ja hyvässä hengessä tietenkin?

Tauon jälkeen Reija näyttää meille kuvia mm. lavastaja Anna Viebrockin ja lavastaja-arkkitehti Jean-Guy Lecatin töistä. Katsomme koosteen Richard Downingin ohjaamasta Water Banquet –esityksestä, joka saa minut hyvälle tuulelle. Iltapäivän myötä tunnelma vapautuu, ja höpisemme keskenämme kaikenlaista mukavaa.

Sanonpa minäkin nyt vielä oikein erikseen, että innoissani olen. Tästä tulee jännittävä ja työntäyteinen talvi. Päivän aikana esiin tullut ”täysillä päin helvettiä” –asenne on mielestäni mainio. Kunhan päin helvettiä mennään tosissaan. Ja niinhän me ollaan tehty. Menty tosissaan.

Sari

Kurssikuvaus ja sisältö

Dramaturgiset prosessit – Teatterityö produktiossa

Jaksolla syvennytään dramaturgilliseen tietämykseen suhteuttamalla analyyttistä dramaturgista työskentelyä toiminnallisen dramaturgian työmuotoihin. Jakso tukee jatkumoa Teatterityö produktiossa –opintojaksolle. Jaksolla valmistellaan tulevan produktiotyön aihetta, teemaa sekä muotokieltä. Jakson aikana valmistellaan materiaalia produktiotyön esityskäsikirjoitukseksi.

Vuonna 2008 Mika Waltarin (1908-1979) syntymästä on kulunut 100 vuotta. Waltari on valittu jaksolle sisällölliseksi keskiöksi juhlavuoden kunniaksi. Jaksolla suunnitellaan aiheen, teeman ja dramaturgisen luennan kautta syntyvä esityskäsikirjoituksen pohja. Waltarin näytelmiä käytetään materiaalina kollaasidramaturgian keinoin sekä tuotetaan itse kirjoitettua materiaalia jo olemassa olevan materiaalin yhteyteen.