Pukea sanoiksi

"Hassut hupsuttelijat"


Osuihan se blogivuoro minullekkin. Harmillista vain, että juuri sille päivälle kun ei tapahtunut kuin kaksi asiaa. Kolme tai itseasiassa neljä jos lasketaan lukuun se, että kahdesta eri kamerasta loppui patterit kesken kuvausten.Yritän nyt sitten tuottaa tekstiä aiheesta; puvusto."Pitkä versio"; Kävimme puvustossa ottamassa mittamme ja valokuvat. Ei muuta.Tunnissa ohi.Lyhyt päivä. Viikonloppu alkaa.Rock, rock, beibi ROCK! (siispä, Kipsariin jo niin kuin olisit jo!;)
-Roni-

13.11.2008 Viisi tuolia ja kolme kuvaa

Aamulla purettiin viime torstailta saatu kotitehtävä. Jokaisen piti tuoda kolme kuvaa, joilla kertoa Cesar Vallejon runon juoni tai sen tarina. Sen jälkeen oli aika vapaamuotoista keskustelua mm. Skenografia sanan merkityksestä, Waltarin leffoista, Peter Brookin ja lavastajan suhteesta, näyttelijöiden nimellä myymisestä, Myöhästyneestä hääyöstä ja taiteilijuudesta. Iltapäivällä, tehtiin harjoitus, jossa luotiin Hirvikosken jokaiselle antama tunnetila, käyttämällä viittä samanlaista tuolilla. Tämän jälkeen luotiin pareittain viidellä tuolilla tunne viha, suhteessa tilaan, meidän tietämättä, että jokaisella parilla oli sama tunne.

Päivän päätteeksi, kerrrattiin, mitä aiheita kirjoittamistamme kohtausaihioista on noussut. Aiheita: Mikan suhde naisiin, epätoivoaddiktio, yhteiskunta, taiteellisuus, muisti, lapsellisuus ja naivius, epätoivotalkoot, miten mieli jakautuu, tulevaisuus, ihmisyys, kaunis turhuus sekä vanhuus ja nuoruus teemaltaan eri muodoissa. Puolessa tunnissa haimme taas kolme kuvaa joilla aiheen voi tuoda esille. Ensi viikoksi Reijan tunnille pitää tuoda materiaali jolla kertoa oma aihe.

-taneli

Keskiviikko 12.11. "Mursa, tää on mun uus suttura."

TEHTÄVÄ LUKIJALLE! Mieti, missä kohtaa tekstiä alkaa iltapäivä.


Vierailevan opettajan Raija Talvion viitoittaessa tietä sukelsimme Mika Waltarin ja elokuvan suhteeseen. Mika on tuottanut yli kolmekymmentä eri sorttista käsikirjoitusta elokuville. Saimme lyhyen selvityksen hänen elokuvatöiden juonista ja kuulimme pieniä tarinoita niihin liittyen. Muun muassa Mika on myynyt kieltolain aikaan erään novellinsa, josta tehtiin myöhemmin elokuva, viskigrogin hinnalla. Mutta mutta. Juonista todettiin joukolla, että Mikaa on riivannut tai siunannut pari asiaa: väärät identiteetit -tekniikka ja hölmöt, vietävissä olevat mieshahmot&vahvat naiset.

Ja katsottiin hurmaava filmatisointi näytelmästä Kuriton sukupolvi vuodelta 1957. Huh hei jaa! Eri dorkaa (?) slangia bongattu! Huima mäkikotka bongattu! Röllin esiaste bongattu! Epäuskottava loppu bongattu!

Elokuvan jälkeen katsottiin ehkä maailman eniten juomaan houkutteleva animaatio Alkoholi ihmisvartalossa. Suosittelemme lämpimästi. Sen katsomista.

Elokuvan jälkeen keskusteltiin elokuvasta. Todettiin sen rakkaustarinan olevan jotenkin ikuinen aihe: American Beauty, Suden vuosi, Musta jää..

Elokuvan jälkeen luettiin ensimmäinen osa näytelmästä, jossa tapahtumat sijoittuvat kesään ja maalle. Varsin oli paljon isäänsä kaipaavammat lapset kyllä siinä. Se on kyllä jännä juttu.

Elokuvan jälkeen mietimme ryhmissä, miten Kuriton sukupolvi siirrettäisiin tämän päivän teatteriin, elokuvaan tai muuten näyttämöllistettäisiin. Ryhmät päätyivät seuraavaan:

Elokuva:
Lapset talonvaltaajahippianarkisteja, Isä poliitikko ja äiti alkoholisoitunut. Skandaaleja lehdistössä, isä presidenttiehdokkaana, lapset dyykkaavat perheen jääkaappia...

Teatteri:
Kassamagneetti Kaupunginteatteriin: Salattu sukupolvi/Kurittomat elämät
Salkkaritähdillä tähditetty musikaalispektaakkeli Pihlajakadun maisemissa. Isä Rakkausprofessori ja Pelle Idols-tähti...

Muu, Mikä?
Sirkus. Isä tirehtööri, joka harjoitellut 20 vuotta levitoimista, viimeinkin onnistuu! Lapset Pelle, Lipunmyyjä ja Veitsenheittäjä haluaisivat muuttaa Espooseen ja insinööriksi..


--
Mika Waltari ihannoi elokuvaa "uuden ajan" taidemuotona. Mitä sinä ihannoit nyt?

--
Hey, beibe, Let´s go!
Meiju

Tiistai 11.11.08 'Nainen on Valttia'

Aamupäivällä kävimme läpi lyhyesti Suomen elokuva- ja draamahistoriaa. Sen jälkeen siirryimme keskustelemaan Mika Waltarin käsikirjoituksesta ’Nainen on Valttia’. Se on Suomen elokuvahistoriassa huonosti menestynyt, mutta muuten erikoisasemassa. ’Nainen on Valttia’ elokuvan ohjaaja Ansa Ikonen on ensimmäinen nainen joka on ohjannut koko illan elokuvan. Elokuva sai paljon kritiikkiä mm. Waltarin käsikirjoituksesta ja ohjaajan ulkoisesta olemuksesta (hentoudesta yms.)

Siirryimme lukemaan muutaman kohtauksen alkuperäisestä käsikirjoituksesta saadaksemme kuvan siitä miten yksityiskohtaisesti Waltari kirjoitta ohjeita näyttelijöille, kameralle, tunteille, reaktioille yms. Vaikutti siltä, että hän ei ole jättänyt valinnanvaraa kenellekkään. Vähän niin kuin tietokoneen ohjekirja missä yksityiskohtaisesti sanotaan mistä pitää painaa.

Iltapäivällä katsoimme kyseisen elokuvan. Mielipiteitä oli laidasta laitaan (paitsi kukaan ei ehkä sitä ylistänyt). Siitä kyllä huomasi kuinka lapsen kengissä Suomalainen elokuva oli vuonna 1944. Teatterimainen ajattelutapa vallitsi, kuva- ja äänilaatu todella vaihtelevaa ja leikkauksia ei osattu kunnolla huomioida kuvausvaiheessa. Sisällöltään käsikirjoitus oli kevyttä ja pysyi omassa kuplassa. Sillä tarkoitan sitä, että käsikirjoitus ei ottanut kontaktia kauheasti siihen aikalaismaailmaan (Hounin mukaan pikkaisen sivuutti aihetta kevyt musiikki vs vakava musiikki). Se johtui varmaan sodan aikaisesta kysynnästä. Kevyt rakkauskomedia oli hyvää vastapainoa sodalle. Olisi mielenkiintoista lukea alkuperäinen käsikirjoitus kokonaan ja verrata sitä elokuvaan.

Eipä sen ihmeempää…

-Pyry

PS. Viime viikolla Waltari inspiraatiossani suttasin paperille tämmöisen runon.

Peilityynen syksyisen meren heijastuksesta

nousee palavat kumuluspilvivuoret.

Herttoniemen ikkunoista heijastuu

ilta-auringon valo.

Hiljaiset askeleet hiekalla,

heiniä nuuhkivat hauvat

ja kaislikossa seurustelevat sorsat,

kaikuu kaukaisen autohuminan keskellä.

Veden ympäröivän yksinäisen kiven päältä katsottuna,

maailma leijuu ympärillä.

Meri muuttuu taivaaksi,

kun aallot ajelehtivat uniinsa.

Keskellä kaoottisen kaupungin kiireitä

on luonto luonut rauhan,

joka lämmittää syvältä sydämestä,

mutta jättää kehon kylmäksi.

-Pyry Kääriä

Työryhmät

VALO Tanja, Toni
ÄÄNI & MUSIIKKI Tiia, Pia, Pyry
LAVASTUS Mirva, Tanja
TUOTANTO Toni, Eikku
DRAMATURGIA Henriikka, Meiju, Roni
LIIKE Nelli, Eija
KUVA Mirva
OHJAUS Katariina, Taneli
PUVUT & REKVISIITTA Sari, Eikku