Räkimistä aiheesta

Kotiin lähtiessä bussipysäkillä uhosin, että räin vaan menemään sinne tai tänne blogiin, ilman sensuuria tai suorituspaineita, mutta niin ne vaan rynnii päälle paineet ja mietin mietin ja yritän muistaa mitä hienoja ajatuksia pääni läpi juoksi vielä bussimatkalla, mutta tuntuu etten saa kiinni mistään. Päässä surraa ja hyvä pöhinä kävi koulussakin läpi koko päivän, oli mahtavaa päästä asioihin ja edes tavoitella ytimiä, vaikka kaikki on niin mahdollista, että silmiin ja sieluun sattuu, kun tuntuu vielä mahdottomalta todella tavoittaa ja tarrata konkreettiseen aiheeseen.

Toisaalta haluaisi hetimiten löytää oikean aiheen ja alkaa mennä sitä kohti, valita tietty ote, jolla päästä kiinni valtavaan materiaalimäärään. Toisaalta aamun haaveilu unelmien esityksistä oli ihanaa ja sekavuus tässä vaiheessa on jotenkin vapauttavaa. Tuntuu, että pää on niin täynnä, että se on melkein kuin tyhjä.
Tyhjin tauluin kohti kaikkeutta, aamun maalailusta jakauduttiin joukkoihin pohtimaan tulevan esityksen aihetta.

Ryhmässä, joka valikoitui sattumalta ja muodostui tarkoituksella melko erilaisista persoonista, päästiin mahtavalla tavalla asiaan ja käytiin kuumia keskusteluja maailman tilasta ja taiteilijuudesta, minkä pohtiminen ainakin minut sytytti liekkiin ja sai innostumaan. Ja uskaltaisin väittääm, että innostus oli yhteistä, vaikka sen ytimessä syvä huoli yhteiskunnan tilasta.

Me, eli Eija, Katariina, Toni ja minä listasimme kolme meitä puhuttelevaa aihetta:

Taiteilijuus
Yhteiskunta
Epätoivotalkoot

Omasta näkökulmastani aiheet ovat melko irrallisia suhteessa Mika Waltariin, mutta ne kiinnostavat minua, ja ylipäätään jos puhutaan esityksen tekemisestä toistaiseksi vielä melko löyhästi ja siitä, että minkälaisen esityksen tahtoisi tehdä niin kyllä tärkeää on mielestäni yleisestikin miettiä, että mitä aiheita me haluamme ja kukin meistä haluaa käsitellä. Minua kiinnostaa se, mikä meille on tärkeää ja miksi. Mikä meidät sytyttää ja mikä saa meidät tekemään teatteria, mikä saa meidät ja tulevat katsojat syttymään? Ja edelleen, miten saamme meidän liekkimme yhtymään Mikan liekkiin?

Kysyvissä ja sekavissa tunnelmissa tahdon vain huutaa: Aski palamaan!

Rakkaudella ja intomielellä,
Mirva