"Tytöt tanssii taustalla masentuneina"

Torstai 6.11 työjärjestys:

1. Mitä näitte? Esitelkää luokalle Ateneumin Mika Waltari -näyttelystä valitsemanne taulu kuvallisesti.

2. Cesar Vallejo - "Talossa ei enää asu ketään --"
Minkä värinen? Valitse väri värikartalta.

3. Hypoteesi: Lavastus on aina ohjauksellinen seikka?

4. Kolme kirjaa:
Reija Hirvikoski - Tahdon tiellä. Lavastajan rooli ja asema.
Måns Hedström. Teatterin visuaalinen suunnittelija.
Kaisa Korhonen, Hanna-Leena Helavuori - Kiihottavasti totta


Pala epäsäännöllistä lautaa, jossa häivytetty tunturimaisema, joka nauraa partaansa, sillä on oikeasti kirjapaino. Jääkaappirunoutta, rinnakas Kristus, tsunamin odotusta Vanhankaupunginlahdelta, kosketuksen kaipuuta, valokuvia.. Waltariakin koskettaneet taiteilijat, Saarinen, Mäkilä, Kanerva, Myntti ja Markkula, herättivät meissäkin kuvallisuutta. Teoksia oli yhtä monta kuin oppilaita, eikä samaa teosta esitelty kahta kertaa. Mutta missä luuraavat suomen taidehistorian merkittävät naistaiteilijat? Lavastajat, kirjailijat, kuvataiteilijat? Homerosta matkien myös Suomen historiaa ovat kirjoittaneet miehet miesten näkökulmasta. Naisille ei ole historiassa tilaa.

Reija herätteli meitä ajattelemaan, näkemään uusia kulmia lavastukseen sekä lavastajan ja ohjaajan väliseen suhteeseen, minkä uskon herättäneen monet nykypäivään. Toimiiko ohjaaja ylimmäisenä vallankäyttäjänä, jyränä, joka mielivaltaisesti rakentaa esityksen taiteellisten ambitioidensa ympärille torjuen työryhmän ehdotuksia? Tuskin. Jos lavastajan roolina on vain tuoda lavalle ohjaajan valmiit suunnitelmat, eikä osallistua luovaan prosessiin, ohjaaja ei tarvitse lavastajaa. Hän voi viedä suunnitelmansa verstaalle. Ohjaaja voi myös ohjaamisen lisäksi siis lavastaa, puvustaa, käsikirjoittaa ja näytellä. "That's fine!", kuten Reija totesi. Jokainen valitsee oman tiensä.
On mahdollista, että ohjaaja ja lavastaja toimivat yhteistyössä ja että esityksen visuaalinen lopputulos on heidän yhteistyönsä tulos. Hyvällä ohjaajalla ei aina ole visuaalista silmää. Poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi Pamela Howard on sekä ohjaaja että lavastaja. Eikä tämäkään ole niin yksioikoista.

Keskustelussa pohdittiin paljon ohjaajan ja lavastajan asemaa esitysprosessissa. Itse ymmärrän ohjaajan henkilönä, joka säilyttää punaiset langat käsissään. Hänen tehtävänään on huolehtia, että yhteistyö työryhmien (lavastus, puvustus, rekvisiitta, valo, ääni, tekniikka jne.) välillä on mutkatonta. Lisäksi, Reijaa lainatakseni, edellisen toteutumiseksi ohjaajan tehtävänä on valita työryhmänsä jäsenet niin, että henkilöiden välille syntyvän kitkan määrä on minimissä.

EK