Tiistai 18.11.2008 - Inspiroivia kohtausaihioita

Tänään taas pitkästä aikaa Sussan johdolla. Tuntui kuin aikaa viime kerrasta olisi kulunut kauemminkin kuin viikko. Päivä aloitettiin ajankohtaisella ja tarpeellisella kurinpalautuksella palauttamattomista tehtävistä. Jokaisen tuli aamutuntien aikana kirjoittaa, kopioida ja palauttaa kaikki tehtävät omaan muovitaskuunsa Sussan kansioon. Tarpeellinen pysäytys meille kaikille uskon. Se, jos tehtäviä jää tekemättä ei ole pois vain itseltä, vaan koko työryhmältä.

Tehtäväselkkauksen jälkeen pidettiin terapia/kuulumisrinki. Varmaan melkein kaikilla tyypeillä oli jäänyt positiivinen, inspiroitunut ja vapautunut olo viimeviikkoisesta. Kuritonta sukupolvea, valistusvideota alkoholista ja tuolilavastustehtävää muisteltiin lämmöllä. Sovittiin, että tällainen keskustelutuokio pidetään tästä lähtien joka viikko, aina tiistai aamupäivisin. Ennaltaehkäisevää toimintaa ryhmän hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Sitten päästiin viimein itse päivän aiheeseen eli uusiin kohtausaihioihin. Mahdollisesti viimeviikkoisen elokuva- ja visuaalispainotteisen työskentelyn inspiroimana, aihiot olivat huomattavasti visuaalisempia ja konkreettisempia kuin aikaisemmalla kerralla. Mahtavia, rohkeita, innovatiivisia ja taitavia ehdotuksia. Välillä ei meinannut itse pysyä penkissä kun innostui ja inspiroitui jonkun ideasta niin pähkinöiksi. Onnellisen ja kauniin liikutuksen vallassa huomasin kuuntelevani ihmisten ajatuksia kuin suuria henkilökohtaisia sielun salaisuuksia. Näiden salaisuuksien jakaminen toi ryhmään uutta turvallisuuden tuntua. Kokemus siitä, että kaikki ideat ovat tervetulleita ja vaikka itse tuntisikin ajatuksensa vielä ihan raakileiksi, voi joku kuitenkin saada niistä kiinni.

Eri ihmisten aihioissa pyöri yllättävän paljon samoja aiheita ja samoja elementtejä. Keskeneräisyyttä, tulta, tuulta, jäätä ja maata. Magiaa, kilpailua, lukittuja laatikkoja, lukittuja minuuksia. Naisia, miehiä, valoja, varjoja, hurmosta, vapautta, samanarvoisuutta. Rakkautta, toivoa, epätoivoa, tuskaa, tuhahtelua ja impulsseja. Kirjoituskoneita, tanssia, ääntä, paperituppoja ja päiväkävelyitä.

Tämän inspiroivan päivän jälkeen jatkaa hyvillä mielin eteenpäin. Ideat ovat olleet niin hienoja, että esityksestä ei voi mitenkään tulla paskaa.

-Tanja

PS. Näin Mika kirjoitti inspiraatiosta runossaan ”Inspiraatio” vuonna 1926:

”Säihkyen ja rätisten
lentävät tuhannet tähdet
mustan tyhjyyden halki,
loistavat miljoonin värein
ja sammuvat kihisten,
kuin demoni olisi ottanut valtaansa
tyhjän sammuvan sieluni
ja puhaltanut sen täyteen
räiskyviä tulisäkeniä.

Silmissäni kiehuvat kekäleet
ja kuumeinen kynäni rätisee tulta,
mutta tähdet hajoavat räiskyen
ja sydämeni pakahtuu surusta,
kun en saa niitä vangituksi.

Mutta tuhannet uudet tähdet
lentävät jälleen räiskyen
ja mielipuolen raivolla
hyökkään niitä tavoittamaan.
Ne polttavat ja kärventävät käteni.
Mutta jumalten hurma:
Vihdoin on vankina yksi!

Sielu taintuneena,
ruumis kuolemanväsyneenä
vainun lyijynraskaaseen uneen.
Kun aamulla katson saalistani
jäljellä on jähmettynyt
laavanpalanen.”