Torstaisin Reijan kanssa.
Aloimme heti käydä läpi viimeksi saamaamme kotitehtävää: jokainen oli muuttanut viimeksi valkatuista aihekuvista välittyneen tunnetilan joksikin materiaaliksi. Niinpä tilan täyttivät mm. karkkipaperit, tomaattimurska, naulat, öljy, silkki, kivi, vichy, ilmapallot yms., saaden mielikuvituksen ja visiot villeiksi. Loppuhuipennuksena Toni johdatti meidät pommisuojaan, jossa mm. tuli, jää, vesi ja avaruus ympäröivät meidät.
Näyttelijäluokassa teippasimme seinään edellisen kaveriksi toisen valtavan paperin, johon liimasimme ja nimesimme visiointimatkamme varrella mukaan tarttuneita kuvia sekä pieniä esineitä/materiaaleja. Aikaansaamamme ”kartta” oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, ja seisoimme varsin pitkään sen äärellä tekemässä erilaisia havaintoja (jotka tottakai kirjasimme ylös kolmannelle valtavalle paperille).
Seuraavat yli kymmenen valtavaa paperia jaettiin paikallaolijoiden kesken. Piirsimme paperiin tilan, johon Reija pyysi meitä tekemään (Mikan) pään. Aikaa oli muutamisen tuntia. Pöllähdimme hetkeksi jokainen tahoillemme, joku tietokoneelle ja toinen ulos materiaalia keräämään. Päivän taittuessa iltapäiväksi luokan lattia oli täynnä punaposkisia, keskittyneesti ja hartaudella tuhertavia askartelijoita.
Työt teipattiin seinille, ja näky oli komea! Kiersimme ”gallerian” nopeasti läpi niin, että Reija kommentoi jokaista muutamalla sanalla. Itse emme avanneet töitämme muille vielä lainkaan. Nyt päässämme muhinoi monta päätä, päätöntä häntää ja hännänpäätä.
Muiden jo pukiessa ja tehdessä lähtöä, Eikku istui vielä hetken pulpetilla ja antoi katseensa kiertää luokkahuoneen seinillä. Silmät kirkkaina hän pyöritteli päätään, ja suusta purkautui lapsekkaan onnellinen huokaus: ”Miehän voisin jäähä tänne asumaan”.
Kiitos tästä päivästä. Ja kiitos terävistä päistä, joiden kanssa on ilo työskennellä.
Sari
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tää oli kyllä hyvä päivä. On tosi hyvä, että meille on otettu jo tässä vaiheessa tämä lavastuksellinen ja tilallinen näkökulma mukaan. Minulle on tässä koulussaoloaikana jotenkin vasta auennut tilan ja onkohan oikein käyttää sanaa skenografian merkitys. Eihän esitystä ole ilman tilaa!
Tänään kyllä pystyi aistimaan ihmisisstä innon ja halun. Keskittyminen oli käsinkosketeltavaa kun päästiin askartelkemaan. Ja jälleen kerran lopputuloksia katsellessa ei voinut kun fiilistellä että voi hitto kun on rikasta kun on näin monta vaihtoehtoa ja aihiota ja impulssia ja näkemystä asioihin sen yhden oman sijaan..
ToniJ
Samoin, Toni. Tai oikeastaan tilallinen näkökulma on vasta aukeamassa, tämän kurssin ansioista. Onneksi ollaan vasta opettelemassa, eikä tarvitse vielä osata :)
Eilisen järisyttävän Kansallisteatterikokemuksen jälkeen palo sanoa jotain painavaa kasvoi. Miten sopii meidän esitykseemme päässä pyörittämäni kysymys: kannattaako teatteri tehdä, jos ei ole mitään sanottavaa? Vai pitäisikö silloin jättää suosiolla tekemättä?
Lähetä kommentti