torstai 13. marraskuuta 2008

13.11.2008 Viisi tuolia ja kolme kuvaa

Aamulla purettiin viime torstailta saatu kotitehtävä. Jokaisen piti tuoda kolme kuvaa, joilla kertoa Cesar Vallejon runon juoni tai sen tarina. Sen jälkeen oli aika vapaamuotoista keskustelua mm. Skenografia sanan merkityksestä, Waltarin leffoista, Peter Brookin ja lavastajan suhteesta, näyttelijöiden nimellä myymisestä, Myöhästyneestä hääyöstä ja taiteilijuudesta. Iltapäivällä, tehtiin harjoitus, jossa luotiin Hirvikosken jokaiselle antama tunnetila, käyttämällä viittä samanlaista tuolilla. Tämän jälkeen luotiin pareittain viidellä tuolilla tunne viha, suhteessa tilaan, meidän tietämättä, että jokaisella parilla oli sama tunne.

Päivän päätteeksi, kerrrattiin, mitä aiheita kirjoittamistamme kohtausaihioista on noussut. Aiheita: Mikan suhde naisiin, epätoivoaddiktio, yhteiskunta, taiteellisuus, muisti, lapsellisuus ja naivius, epätoivotalkoot, miten mieli jakautuu, tulevaisuus, ihmisyys, kaunis turhuus sekä vanhuus ja nuoruus teemaltaan eri muodoissa. Puolessa tunnissa haimme taas kolme kuvaa joilla aiheen voi tuoda esille. Ensi viikoksi Reijan tunnille pitää tuoda materiaali jolla kertoa oma aihe.

-taneli

2 kommenttia:

Eija Jalkanen kirjoitti...

Miulle avautui tänään jotenkin ihan uusi maailma.

Ne rappuset, jotka eivät johda mihinkään, jäivät pyörimään päässä. Mikakaan ei loppujen lopuksi tuntunut pääsevät mihinkään. Hän ei löytänyt sitä jotain, mitä etsi. Ainakaan ihan niin täydellisesti kuin olisi halunnut.

Tuoleilla pelaaminen oli jännää. Miten eläviä, miten inhimillisiä tuolit voivatkaan olla. Ja juuri, kun ne olivat heränneet eloon, kun ne oli nähnyt ujostelemassa, iloitsemassa, väsymässä, niin ne vietiin sotatantereelle. Hirtetty tuoli oli karmaiseva.

Oli tosi mukavaa tehdä jotain noin konkreettista istumisen ja puhumisen välissä. Hyvä viikko. Nyt jaksaa taas istua.

Askinkantajat kirjoitti...

Eikku, mulla jäi ihan samat ajatukset mieleen pörräämään.

"Mutta mitä oli laatikon sisässä, sitä en koskaan saa tietää.
Ihan samoin tulee kerran päivä, jolloin kukaan ei enää tiedä, mitä minussa oli. Salli siis minun tavoitella sitä. Salli minun etsiä sitä. Juuri tänään ei mikään muu ole yhtä tärkeää. Tuntisin niin mielelläni itseni, jos voisin."

Mika Waltari - Lukittu laatikko

Pohtii Sari