Psykedeelisiä värikuvia ja tissit

Tanssisalissa oli jos jonkinmoisia sähköisiä vempeleitä pitkällä pöydällä. Kai Ansio vei meidät tänään projisoinnin ihmeelliseen maailmaan. Kävimme ensin läpi kierroksen, mitä kukakin on tehnyt ja kuinka paljon vai onko ollenkaan. Osa oli ränkläillyt vähäsen jotain, muutama vähän enemmän ja muutama ei juurikaan. Itse en tiedä laitteista juuri mitään, mutta jostain syystä osaan niitä aika ajoin käyttää. ”En tiedä mitään” taisi olla yleisin vastaus.

RGB:t, DVI:t, RCA:t, LVI:t, KGB:t ja NHL:t meni hiukkasen ohi. Myönnän, että keskittyminen ontui tänään pahemman kerran. Pitänee kerrata vielä itsekseen. Näitä asioita oppisi varmasti helpommin käytännön kautta. Hyvä näinkin päin, nyt niistä on edes joku muistijälki aivoissa.

Katsoimme videotykin erilaisia säätöjä, kuinka mikserillä voi leikkiä, ja mitä voi tehdä tietokoneohjelmilla. Psykedeelisiä kuvia, värejä, välkettä… Kaksi kuvaa pulpahti mieleen: takaseinään projisoitu hypnotisointiympyrä ja kaikkiin näyttämön seiniin sekä kattoon projisoidut aivoimpulssikuviot (en tiedä vielä mitä tuo tarkoittaa, mutta siis niin että kaikilla pinnoilla on sama kuvio, ollaan jossain sisällä).

Itse suhtaudun projisointiin vähän skeptisesti. Varsinkin videokuvan ja animaatioiden. Projisointia käytetään nykyään todella paljon, se on menettänyt mielestäni tehoaan ja sanoisin, että se on jopa melko kulunut juttu. Mutta, kuten Kaikin totesi, projisoinnin voi tehdä joko todella hienosti, tai sitten sillä voi pilata paljon.

Ehkä olen itse nähnyt pääsääntöisesti huonoa projisointia.

Tämä päivä varmasti selkenee viikonlopun aikana pienessä päässäni. Kunhan aivoimpulssini saavat jäsenneltyä kaiken ärsykemateriaalin.

Niin, ja tärkeimmät viimeiseksi:

1. Älä liikuttele videotykkiä kun se on kuuma!
2. Samalla piuhalla et saa vietyä valoa/kuvaa ja ääntä!

Viikonloppuja,

Eikku