Melkein kaikki ovat paikalla, ja aamu alkaa sillä, että käydään vuoronperään, mutta vapaassa järjestyksessä, läpi tuntemuksia viime viikosta ja lumen tulosta. Tuntuu kuin lunta leijailisi kaiken välissä, tämän hetken ja viime viikon, tiistai-aamun ja sunnuntai-illan huuman, olo on hieman epätodellinen, kuin unessa. Tai ehkä vain nyt, yön pimeydessä kun lähestyn suden hetkeä, ja saan kiinni vain niistä muistoista, jotka ruokkivat tätä omituista tunnelmaa, nautin niistä.
Viime viikko herätti paljon positiivisia tuntoja, mutta inspiroitumisesta ja valoihin hullaantumisesta huolimatta, en itse edelleenkään ole saanut mitään aikaan. Pää on edelleen niin täynnä, Mikaa, valoja, kuvia, materiaaleja, kaikkea sitä, mikä on mahdollista, että sovittujen aiheidenkaan puitteessa on vaikeaa tarttua mihinkään, ja sain sellaisen käsityksen, että muillakin oli samankaltaisia tuntemuksia.
Vaikeaa saada nukutuksi, vaikeaa pitää yllä rakkautta Mika Waltariin, vaikeaa ymmärtää ja vaikeaa olla yrittämättä ymmärtää, vaikeaa olla jumittumatta tai loukkaamatta itseään sirpaleisiin. Keskeneräisyys vainoaa meitä, vaikka viehättääkin. Luomisen tuska kulkee kanssamme.
Ennen lounasta katsoimme Atro Lahtelan tv-dokumentin
Mika Waltari, Tunturikatu 13.
Oli hauskaa katsoa dokumentti vasta nyt, kun Mika on jo alkanut tulla tutuksi, ja palauttaa mieleen myös joitakin Mikaa puhutelleita kiinnostavia teemoja, jotka olivat unohtuneet tai jotka olimme sivuuttaneet. Kuten esim. Mikan kompleksinen suhde naisiin ja erotiikkaan, jonka valossa meitä paljon inspiroinut Lukittu laatikkokin sai uuden tulkinnan, kun joku tajusi novellin kertovan siitä, ettei kirjailija saanut pesää niin paljon kuin olisi tahtonut. Hehee, no, täytyyhän olla vähän huumoriakin välissä. Ohjelma toimi hyvänä tunnelman kevennyksenä, vaikka ajoikin taas kohti aiheita.
Kristinusko ja erotiikka. Ankara lapsuus ja ongelmallinen suhde pappi isään.
Juopottelu. Alkoholi manian rauhoittajana.
Naiset. Näyttelijätär- "ystävät" vs. vaimo, joka pitää homman hanskassa.
Olavi Paavolaisen mukaan Mika Waltarilla oli "pää madonnan sylissä, mutta kädet hameen alla."
Kaukokaipuu. Asemat. Lähdöt ja tulot.
Dokumentin rakenne, näyttelijä-juontaja-kertoja, joka oli kökköydessään hauska sekä herkullisen omituiset oikeat hahmot, haastateltavat, jotka eivät erityisellä tavalla linkittyneet Waltariin, esim. hammaslääkäri.
Lounaan ja dokumentti-keskustelun jälkeen aloimme käydä läpi uusia kohtausaihioita, joissa oli niin valtavasti etten edes yritä sen tarkemmin kuvailla. Niiden käsittelyä jatkamme huomenna.
Kiitos tästä päivästä, joka ei ollut kiva, mutta hyvä.
Mir
2 kommenttia:
Jooh, mua ainakin vähän on ahdistanut se, että esitys on käsikirjotettu, ennenko ite oon ees päässyt vauhtiin ja saanut sisäistettyä yhtään mitään. :D Mutta oma moka, mitäs oon tällanen kilpikonna ja mitäs en lukenut Waltaria jo kesällä, kun olisin voinut ja haudutellut sitä rauhassa. Ja toisaalta hieno siitä esityksestä varmasti tulee! :) Kiva olisi vaan ollut osallistua ja ylipäänsä kirjoittaa omaksikin iloksi enemmän, jos olisi pystynyt, nyt olisi sitten ehkä vähemmän turhautunut olo. Mutta, kyllä se ohi menee kun muistaa, että kaikesta oppii jotain ja osallistua voi tähän muutenkin, kun kirjoittamalla mm. keskustelemalla. sekin on osa dramaturgiaa. jeejee.
ps. lisäsin kommentin myös eilisen keskustelun pohjalta viime tiistain kirjotukseeni.
-Tiia
Tiia, esitystähän ei käsittääkseni oo lyöty ollenkaan lukkoon. Ainakin miulle on jääny semmonen kuva. Eikö siitä ollu puhetta, et Ratsi on toivonu irrallista materiaalia ja löyhiä suuntaviivoja, ei mitään liian lukkoonlyötyä? Joten don't worry, darling!
Mie kävin tuon silmittömän ahdistuksen materiaalin paljouden, keskeneräisyyden ja Mikan pään suhteen silloin Ateneum -viikolla, ja välillä se on palaillut, lievempänä tosin. Avasin kirjoja täynnä olevan repun ja alkoi ihan fyysisesti oksettaa ja paniikki hiipi. Mutta kun sille antoi rauhan, miulla se meni ainakin ohi. Nyt taas vaihteeksi täysillä päin helvettiä, tunteen palolla.
Tällä hetkellä olen ihan sydänjuuriani myöten rakastunut Waltariin, kaikkine vahvuuksine ja heikkouksineen. Ja myös tähän meidän yhteiseen projektiimme
<3<3<3
Lähetä kommentti